Koska sinä katsoit viimeksi puuta läheltä? Siis todella läheltä.
Jos ruokapöytäsi on puuta, katso sen pintaa niin läheltä kuin kykenet. Kaikki mitä silloin näet on kasvanut joissain päin maailmaa. Vuosikasvut joita katselet kätkevät sisälleen erilaisia tapahtumia. Monta kevättä ja monta kesää. Vuosia ja vuosikymmeniä. Niiden aikana olet ehkä syntynyt. Niihin on voinut piirtyä myös maailmaa mullistavia tapahtumia kuten sotia tai ilmastonmuutos. Niistä voi myös mahdollisesti löytää hetkiä elämästämme, kuten vaikka naapuripuun kaatumisen syysmyrskyssä tai poikkeuksellisen aurinkoisen kesän.
Kaikista edellä mainituista syistä puuaines on aina erilaista. Jokainen osa puuta on erilainen. Jokainen lauta on poikkeus. Normaalia ei ole.
Kun valmistan kalusteita itselleni, valikoin puun aina täysin toisella tapaa kuin asiakastyössä. Käytän omissa projekteissa lähes aina jätepuuta ja hyväksyn ilomielin siinä esiintyvät virheet. Oikeastaan en niitä edes huomaa.
Asiakastyössä näin ei voi menetellä. Työn suunnittelija on usein määritellyt puun laadun. Suorasyistä, oksatonta, virheetöntä jne. Tämä on ymmärrettävää. Laatumääritysten on oltava tarjousvaiheessa kaikille tarjoajille samanlaiset. Viime aikoina tässä ajattelussa on ollut nähtävissä muutos, joka on mielestäni tervetullut. Puu kun on elävä materiaali, eikä sitä saa hengiltä vaikka sen repisi maasta juurineen irti. Puu elää aina kosteuden muutosten mukaan. Itse haluan uskoa, että elävän puun valtavalla juuristolla on niin suuri vaikutus runkoon, ettei juuriston yhteys puuhun lopu edes vuosisatojen kuluttua. Oli puu sitten kaadettu tai ei.
Maailmalla on muodissa käsite “sustainability” eli pitkäjänteisyys, kestävyys, kestävä kehitys. Kalustevalmistajat pyrkivät sen mukaan valmistamaan tuotteensa pitkäikäisiksi, kestävästi hakatusta puusta. Hyvä niin.
Minulle huomattavasti läheisempi termi on varsinkin Yhdysvaltojen puuseppäpiireissä paljon käytetty “salvaged” eli pelastettu. Puun tapauksessa pelastettu on, ei tuotantoon kasvatettu, vaan joko rakennustyömaan alta kaadettu tai esimerkiksi myrskyssä kaatunut puu. Olen kerännyt itselleni varastoon monesta eri paikasta kaadettuja puita. Niitä olen pikku hiljaa sahannut laudoiksi ja kuivatellut eri tarpeisiin. Tällä hetkellä sahauksessa on lähes metrin paksuinen 100 vuotias tammi Helsingistä. Aika näyttää mitä sen maagisen kauniista syykuvioista tekeytyy. Suoria ne eivät ainakaan ole.